Ajovalot (headlights):
Ajovaloiksi kutsutaan normaalisti ajossa tien valaisuun käytettäviä valoja, eli siis kauko- ja lähivaloja. Kauko- ja lähivalot voidaan yhdistää samaan valaisimeen käyttämällä hehkulamppua, jossa on kaksi hehkulankaa. Tällöin puhutaan kaksivalojärjestelmästä. Nykyään kauko- ja lähivalot on useammin toteutettu niin, että molemmille valoille on oma polttimonsa. Tällaista ratkaisua taas kutsutaan nelivalojärjestelmäksi. Kaukovalojen umpioon on merkitty referenssiluku, jota käytetään valaistusvoimakkuuden määrittelemiseen. Kaukovalojen referenssilukujen summa ei saa olla yli 75. Tämä vastaa 225 000 kandelan valaistusvoimakkuutta. Referenssiluvun lisäksi umpioon on merkitty valaisintyyppi, sekä hyväksymistunnus.
Xenonvalot:
Yhä useammissa autoissa on nykyään käytössä kaasupurkausvalot, eli nk. xenonvalot. Xenonvalojen etuna on suurempi valoteho ja valkoisempi valon väri kuin perinteisellä halogeenihehkulampuilla. Lisäksi niiden kestoikä on huomattavasti hehkulamppua korkeampi, noin 1500 tuntia, kun se tavallisilla ajovaloilla on n. 100-200 tuntia. Myös tehonkulutus on halogeenilamppuja pienempi. Järjestelmän haittoina ovat kuitenkin kallis hinta ja monimutkaisempi rakenne. Lain mukaan xenonvaloja käyttävissä autoissa tulee olla myös ajovalojen pesurit sekä valojen automaattinen korkeudensäätö. Lisäksi umpioiden tulee olla hyväksytty xenonvaloille, sillä lamput lähettävät huomattavasti suuremman määrän UV-säteilyä kuin perinteiset hehkulamput.
Sumuvalot:
Sumuvalojen tarkoitus on parantaa auton ja kuljettajan näkyvyyttä huonolla säällä, kuten sumussa ja rankassa vesi- ja lumisateessa. Tavalliset lähi- ja kaukovalot heijastuvat takaisin sumusta kuljettajan näkökentässä ja haittaavat näkyvyyttä. Etusumuvalot asennetaan yleensä ajovalojen alapuolelle. Tällöin niiden valokeila on alempana ja jää paremmin näkökentän ulkopuolelle.
Takasumuvalona toimii kirkas punainen valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti